Historiaa ja stadion

Chelsean lyhyt historia

Moni muu joukkue on aloittanut pikkukylän tai seurakunnan joukkueena ja vaellellut stadionilta toiselle, mutta Chelsea perustettiin pelaamaan suoraan huipulle ja omalle stadionilleen. Liikemies Gus Mears perusti 10.3.1905 Chelsea FC:n pelaamaan ostamalleen Stamford Bridgen stadionille sitä vastapäätä olevassa The Rising Sun pubissa (nykyisin The Butchers Hook). Joukkue valittiin pelaamaan suoraan jalkapalloliigaan alueellisten sarjojen sijaan.

Alusta asti Chelsea pelasi houkuttelevaa peliä, keräsi isoja katsojamääriä ja hankki tähtipelaajia mm. Skotlannista, mutta menestys vältteli joukkuetta. Chelsean ensimmäisen pokaalin voittikin Roy Bentleyn kipparoima joukkue vasta vuonna 1955 viisikymmentä vuotta seuran perustamisen jälkeen. Seuraavana vuonna Chelsean piti pelata ensimmäisenä Englannin edustajana juuri perustetussa Euroopan Mestarien Cupissa, mutta sisäänpäinkääntyneet FA ja Liiga kielsivät seuran osallistumisen. Kuitenkin jo seuraavan vuoden mestari pääsi pelaamaan nykyisin Mestarien liigana tunnettuun kilpailuun. Vuonna 1965 Chelsea voitti liigacupin.

Vuonna 1970 alkoi Chelsean historiallinen inho "dirty" Leedsiä kohtaan, kun voitimme heidät FA Cupin finaalissa uusintapelin jälkeen 2-1. Nykystandardien mukaan peleissä olisi pitänyt antaa useita punaisia kortteja mutta yhtään ei kuitenkaan annettu. Seuraavana vuonna Chelsea voitti Real Madridin Euroopan Cup voittajien Cupin finaalissa Ateenassa niinikään jatkopelissä 2-1.

Seitsemänkymmentä luvun loppupuolella Chelsea putosi pidemmäksi aikaa kakkosdivariin ja osa kannattajista lähti mukaan koko jalkapalloa vaivanneeseen huliganismiin ja rasismiin. Chelsea Headhunters oli alalla erittäin kuuluisa ja pelätty "firma". Nykyisin tilanne on onneksi täysin toinen ja Chelsea on yksi Valioliigan kansainvälisimmistä ja suvaitsevaisimmista seuroista (perinteitä unohtamatta). Vuonna 1982 Mearsin perhe myi Chelsean Ken Batesille £1:lla. Kauden 1983 lopussa Chelsean synkimmällä hetkellä koskaan joukkue oli lähellä putoamista kolmosdivariin mutta pelipaikka kakkosessa varmistui vasta kauden viimeisessä pelissä. Jo seuraavaksi kaudeksi Chelsea signasi mm. Kerry Dixonin ja Pat Nevinin ja voitti selvästi kakkosdivarin nousten takaisin korkeimmalle sarjatasolle.

Vuonna 1996 alkoi Chelsean uusi aikakausi kun Ruud Gullit saapui joukkueen pelaajavalmentajaksi ja kansainvälisti seuraa eri maiden maajoukkuepelaajilla. Ensimmäiseksi Chelsea voitti FA Cupin 1997. Gianluca Viallin alaisuudessa Chelsea voitti 1998 Liigacupin, Cup voittajien Cupin Tukholmassa, Uefa Super Cupin ja jälleen vuonna 2000 FA Cupin. Claudio Ranierin neljä vuotta olivat Chelsean viimeisin pokaaliton jakso. 2004 Roman Abramovich osti Chelsean £140m hinnalla ja joukkue nousi pysyvästi Englannin kärkijoukkueiden kastiin: tuloksena tältä ajalta 5 Valioliigan voittoa, 5 FA Cupin voittoa, 3 Liigacupin voittoa, 2 Community Shieldiä sekä tietysti Mestarien liigan voitto ja Eurooppaliigan voitto kahdesti. Chelsea onkin Valioliigan menestyksekkäin joukkue Abramovicin aikana ja seurana´arvo on Forbesin 2019 arvion mukaan noin £2 miljardia. Vaikka pelaajia onkin hankittu ja myös myyty, seuran arvo on kasvanut selvästi tätä enemmän. 

Chelsean stadion ja harjoituskeskus

Chelsean stadion Stamford Bridge perustettiin yleisurheilustadioniksi jo 1877 ja siirtyi pääasiasssa jalkapallokäyttöön Chelsean perustamisen myötä 1905. Stadionin yleisöennätys on noin 100 000 kun Chelsea pelasi sodan jälkeen Moskovan Dynamoa vastaan. Stadionilla on pelattu mm. FA Cupin finaaleja ja semifinaaleja sekä Englannin maajoukkueen kotipelejä. Vanhan stadionin kuuluisin osa oli "The Shed", jossa sijatsevat äänekkäimmät kannattajat etenkin 1960-80 luvuilla. Nykyisin eteläkatsomon nimi on sen kunniaksi "The Shed End" ja katsomon takamuuri on vieläkin pystyssä stadionin vieressä.

1970-luvulla stadionille pystytettiin nykyinen East Stand, jonka rakennuttaminen vei seuran melkein konkurssiin. Kiinteistökehittäjät joutuivat kuitenkin itse talousongelmiin ja myivät kentän omistusoikeuden takaisin Chelsealle 1990-luvun alussa, jolloin stadionin kehittäminen pystyi jatkumaan. Jotta samoihin ongelmiin ei jouduttaisi uudelleen, Ken Bates perusti Chelsea Pitch Ownersin (CPO), joka omistaa kentän lisäksi oikeuden Chelsea FC nimeen. CPO:n osakkeenomistajat ovat pääosin tavallisia kannattajia, mikä yhdistyksen sääntöjen lisäksi varmistaa sen, että ilman kannattajien lupaa Chelsea ei koskaan muuta pois omalta kentältään. Myös Chelsea Supporters Finland ry sekä useat sen jäsenet omistavat CPO:n osakkeita.

Nykyinen hieman yli 42 000 katsojaa vetävä kokonaan suljettu stadion valmistui 2001 käsittäen East Standin, West Standin, Shed Endin sekä Matthew Harding Standin. Viimeksi mainittu nimettiin helikopterionnettomuudessa 45-vuotiaana kuolleen toisen omistajan Matt Hardingin mukaan, joka auttoi sijoituksillaan Chelsean pahimpien aikojen yli ja loi pohjan seuran nykyiselle menestykselle. Em. katsomoiden lisäksi Stamford Bridge sisältää mm. kaksi hotellia, asuntoja, ravintoloita, museon ja Megastoren.

1970-luvulta alkaen Ken Batesin ajan loppuun asti Chelsea harjoitteli Harligtonissa lähellä Heathrown lentokenttää. Paikan olosuhteet olivat hyvin karut ja lentomelu vaikeutti kommunikointia. Roman Abramovichin ostettua seuran uusi £20m maksanut moderni harjoituskeskus nousi Cobhamin kylän liepelle ja sen 30 kenttää sekä viimeistä huutoa olevat varusteet ovat Chelsean kaikkien joukkueiden käytössä. 

Chelsean stadion on vasta Valioliigan yhdeksänneksi suurin. Tammikuussa 2017 Chelsea sai luvan rakentaa Stamford Bridgen tilalle uuden 60 000 katsojan stadionin. Rakentaminen on toistaiseksi jäissä yleisen investointi-ilmapiirin ollessa huono. Uskomme, että lopputuloksena tulee kuitenkin syntymään Lontoon uusi maamerkki: upea tiilestä rakennettu jalkapallon katedraali, jonkalaista ei ole missään muualla maailmassa - ja joka ei ole sieluton taivaasta pudonnnut "lasiufo" kuten moni muu uusi stadion. Tässäkin Chelsea tulee poikkeamaan edukseen muista seuroista.